Sensemaker

Aikaansaamisen askeleet 9/24: Tänään alan tehdä sitä, mitä luulen jo tekeväni

Thu, 21 Aug 2025 09:57:07 GMT

Teenkö sitä mitä arvostan, vai sitä mitä olen aina tottunut tekemään?

Tämä sarja koostuu 24 osasta, jotka yhdessä muodostavat loogisesti etenevän kokonaisuuden. Sarjassa käydään paradoksien muodossa läpi askeleet, jotka ihmisen kannattaa ottaa ymmärtääkseen itseään ja muita, hahmottaakseen rooliaan, etsiäkseen suuntaansa ja saadakseen elämässään asioita aikaan.

Coaching-tapaamisissa teetän ihmisillä joskus harjoituksia, joissa he karkealla tasolla kirjaavat kaikki tekemisensä vaikkapa viikon tai kuukauden ajalta. Lisäksi pyydän heitä arvioimaan, kuinka suuri osuus heidän valveillaoloajastaan kuhunkin tekemiseen kuluu. Siltä erää asia jätetään siihen, mutta jossain seuraavassa tapaamisessa saatan teettää samalla, pahaa-aavistamattomalla ryhmällä harjoituksen, jossa he saavat ohjattuna löytää itselleen arvoja, eli väittämiä, joiden mukaista elämää he haluavat elää ja toteuttaa.

Kun aiemmin tarkasteltua ajankäyttöä ja nyt kirjattuja arvoja tuoreeltaan vertaillaan, on niissä lähes poikkeuksetta ristiriita. Pääsääntöisesti ihmiset eivät tunnu käyttävän aikaansa niihin asioihin, joita he arvostavat tai uskovat arvostavansa.

Onko minun läsnäoloni laadukkaampaa kuin jonkun toisen?

Helpoin esimerkki poikkeamasta arvojen ja todellisen toiminnan välillä on perhe. Moni listaa läheistensä hyvinvoinnin yhdeksi tärkeimmistä arvoistaan, mutta hänen aikansa saattaa silti kulua kaikkeen muuhun kuin perheen parissa toimimiseen. Kun tästä ristiriidasta menee mainitsemaan, saattaa ohjattava perustella perheen hyvinvoinnin tarvitsevan häneltäkin rahaa, ja sitä saa vain tekemällä paljon töitä. Toisin sanoen hän kokee toimivansa perheen hyvinvoinnin välineenä etänä töistä käsin. Ohjattava saattaa myös viitata ns. laatuaikaan, eli sanoo käyttävänsä vähät hetket tärkeiden ihmisten kanssa sitäkin intensiivisemmin eli laadukkaammin. Hänen läsnäolonsa on siis voimakkaampaa kuin jonkun toisen, ja näin ollen hän säteilee sitä ympärilleen suurina annoksina jo pienessäkin ajassa.

Kaikki edellinen on luonnollisesti hölynpölyä. Me ihmiset olemme mestareita valehtelemaan, ja eniten valehtelemme itsellemme. Usein ihminen aivan vilpittömästi uskoo toimivansa arvojensa mukaan, ja yllättyy kun hänelle osoitetaan asian olevan toisin.

Arvot ovat usein idealistisia, abstrakteja ja maailmoja syleileviä sanoja, joita on helppo valita omikseen koska ne kuulostavat hienoilta. Arvoikseni nimeämieni sanojen tuleekin kuulostaa hienolta, koska niillä on suuri tehtävä: niiden tulee ohjata elämääni. Harjoitus, jossa tunnistat ja valitset omat arvosi, on siis välttämätön, mutta ei yksin vielä auta. Abstraktit visiot harvoin muuttuvat todellisuudeksi, mikäli niitä ei kyetä sanoittamaan myös tasoa alempana eli nykyisessä todellisuudessamme. Aristoteleen hyve-etiikassa hyveiden saattoi katsoa tulevan toteen vasta tekojen kautta, ja nimenomaan toistuvien tekojen. Jokaisen nimeämämme arvon tulee näkyä todellisessakin maailmassa, ja kyseisestä tekemisestä tulee myös saada itselleen aikaan tapa.

Jos teet itsellesi alussa mainitsemani arvotestin etkä läpäise sitä, millä tavoin sinun kannattaisi lähteä tilannetta muuttamaan? Jos satut tekemään testin uudenvuodenaattona, mahdollisesti teet itsellesi lupauksen olla alkavana vuonna ns. parempi ihminen. Tämä ei kuitenkaan auta, sillä me pystymme muuttamaan toimintatapojamme vain pienessä määrin kerrallaan. Mitä suuremman lupauksen itsellesi teet, sitä todennäköisemmin tulet lupauksesi rikkomaan. Lupausten tulee siis olla paitsi pieniä, myös määrällisesti vähäisiä. Niiden tulee myös tulla riittävällä tasolla toteutuneiksi ennen, kun teet mitään uusia lupauksia. Tekemisen voi katsoa tulleen tavaksi silloin, kun et enää mieti tekisitkö niin vai et, vaan erikseen ajattelematta vain teet niin.

Pienin mahdollinen organisaatio koostuu minusta ja minun ajatuksistani

Mikäli arvojen mukainen elämä kuitenkin tuntuu vaikealta saavuttaa, on tietysti aina mahdollista vaihtaa arvonsa sellaisiksi, jotka on helpompi täyttää. Tämä saattaa kuulostaa sarkasmilta, mutta sisältää myös paljon totuutta. Joskus on viisautta tunnustaa itselleen, etten voi olla hyvä ja aikaansaava ihminen aiemmin kuvittelemallani tavalla. Vaikken luontaisesti olisi jotain, voin silti löytää merkitystä omaani ja läheisteni elämään jollain toisella tavalla. Meillä kaikilla on vahvuuksia, ja kyse voi usein olla vain niiden käyttöalueen laajentamisesta muihinkin suuntiin kuin mihin olemme ymmärtäneet niitä käyttää.

Chris Argyris kuvaa kirjassaan Overcoming Organizational Defenses (1) sitä, kuinka ihmisen luontainen tapa oppia on ensin tehdä jotain, sen jälkeen nähdä mitä tekemisestä seuraa ja lopuksi korjata toimiaan havaintojensa pohjalta. Tätä Argyris kutsuu tyypin I oppimiseksi. Tyypin II oppimisessa toisaalta astumme tarkastelemaan tekemisiämme astetta ylempää, meitä ohjaavien arvojen tasolta. Tämän tason olemassaoloa emme kuitenkaan luontaisesti tule tiedostaneeksi. Toimintaamme ohjaavat arvot eivät ole läsnä arkipäivässämme, tai huonoimmassa tapauksessa emme ole edes miettineet miksi toimimme tietyissä tilanteissa tietyillä tavoin. Mikäli jokin toimintamme ei korjauksista huolimatta tuota toivottua tulosta, on mahdollista, että teemme alun perinkin vääriä asioita.

Arvojen tasolla meidän tulisi pystyä paitsi tunnistamaan miten haluamme elämässämme toimia, myös päättämään miten kyseisten arvojen tulisi alkaa käytännön tekemisessämme vähittäin näkyä. Argyriksen mallit liittyvät organisaation kehittämiseen, mutta organisaatiot koostuvat ihmisistä, ja pienin organisaatio koostuu minusta ja minun ajatuksistani. Minä ja ajatukseni emme aina ole samaa mieltä, samaan tapaan kuin vaikka johto, talousosasto, laatuosasto, HR-ihmiset tai tuotanto eivät aina ole kaikesta samaa mieltä. Mitä Oy Minä Ab:n siis oikeasti kannattaisi tavoitella? Organisaatio ei tule toimeen ilman toimintaa yhdistävää strategiaa.

Millainen minun henkilökohtaisen strategiani tulisi olla?

Kuukauden tehtävä : Osaatko nimetä ainakin yhden arvon, jota elämässäsi toteutat tai haluat toteuttaa? Mitä sen toteuttaminen on käytännössä? Mitä sinusta tuntuu sitten, kun olet saanut sen säännölliseksi tavaksi?

(1) Argyris, C. Overcoming Organizational Defenses. 1990. Prentice Hall, Inc.

Aikaansaamisen askeleet 8/24: Mene sinne, minne et uskalla

Sat, 28 Dec 2024 07:36:00 GMT

Yksi tämän kirjoitussarjani avainsanoista on aikaansaaminen . Aitoa tunnetta aikaansaamisesta ei voi syntyä, mikäli meiltä jää kulkematta polkuja, joita haluaisimme kulkea mutta emme ole uskaltaneet.

Aloitin jo aiemmin (osassa 5/24: Tulevaisuuden pelko ei sisällä mitään tietoa tulevaisuudesta) käsitellä pelkoa syynä sille, ettemme ala tehdä jotain, jota haluaisimme tehdä. Itse emme kutsu pelkäämistämme peloksi, vaan keksimme aloittamatta jättämiselle muita nimiä. Suojellaksemme egoamme kutsumme pelkoamme riskienhallinnaksi , harkinnaksi , varovaisuudeksi tai jopa viisaudeksi . Joskus saatamme olla itsellemme rehellisiä ja kutsua pelkoa ihan vain peloksi. Peloksi edetä tuntemattomaan suuntaan, peloksi aloittaa jotain uutta.

Edellisen voi kuitenkin kääntää myös toisin päin: pelon tunteminen on indikaattori, joka kertoo meille, että olemme tunnistaneet mahdollisuuksia, joita emme aiemmin ole tunnistaneet. Pelon kohde herättää väistämättä aina myös mielenkiintoa, ja kysymys on siitä, voittaako uuden vetovoima pelon vai jäämmekö vain paikoillemme. Mikäli haluamme saada asioita aikaan, tulee meidän muuttaa tätä tasapainoa.

Pahimmat asiat, jotka minulle voivat sattua, ovat täysin minusta riippumattomia

Kutsukaamme yleistä elämänpelkoamme tässä yksinkertaisuuden vuoksi riskienhallinnaksi. Elämänhallinta on kaikkien selfhelp-oppaiden perusjuonta, ja uskoakseni monet neuvoista ovat hyviä. Meidän kannattaa syödä terveellisesti, nukkua ja liikkua riittävästi sekä muutenkin pyrkiä olemaan oman elämämme sankareita.

Kaikki tämä on tervettä ja kannatettavaa, ja pienentää elämämme riskitekijöitä. Mahdollisuutemme vaikuttaa elämämme tärkeimpiin asioihin ovat silti rajalliset. Vaikka eläisimme kuinka terveellisesti tahansa, saatamme kuolla vakavaan sairauteen tai äkilliseen kohtaukseen. Voimme vaikuttaa elämämme pahimpien riskien todennäköisyyteen, mutta emme voi absoluuttisesti estää mitään niistä tapahtumasta.

Tärkeämpää kuin murehtia mahdollisia vastoinkäymisiä on ymmärtää, että olemme usein sokeita elämämme positiivisille riskeille . Positiivinen riski itsessään kuulostaa paradoksilta, mutta viisautta olisi keskittyä negatiivisten riskien pakonomaisen torjunnan sijasta kasvattamaan myönteisten tapahtumien todennäköisyyttä.

Pahin esteeni olen aina minä itse

Vaikka aina ei ehkä siltä ehkä tunnu, pystyy ihminen ohjelmoimaan itse itseään. Monet aikaansaamistamme rajoittavat esteet ovat olemassa vain omassa mielessämme, joten meidän on mahdollista niitä myös tunnistaa ja poistaa. Kognitiivinen uudelleenmäärittely on käsite, joka tarkoittaa mielessämme pyörivien asioiden asettamista mittakaavaan. Jos merkitsisimme esimerkiksi läheisen ihmisen kuoleman asteikollamme tasoon 100, kuinka suuri vastoinkäyminen meille olisi vaikkapa se, että pyrkisimme johonkin haluamaamme koulutukseen, mutta emme pääsisikään sinne? Olisiko se samalla asteikolla ehkä luokkaa 5-7?

Kun alamme hahmottaa tätä vastoinkäymisten asteikkoa huomaamme, ettei juuri mikään (laillinen), mitä itse päätämme tehdä voi johtaa ”vakavuuslukemia” 10-20 suurempiin seurauksiin. Sitä suuremmat riskit tulevat vaikutusmahdollisuuksiemme ulkopuolelta, joten ne meidän tulisi voida jättää vaille liiallista huomiotta. Tämän havainnon tulisi antaa meille vapauksia toimia, eli kansankielellä tehdä asioita .

Miltä haluat, että sinusta tuntuu vuoden päästä?

Kognitiivinen uudelleenmäärittely auttaa poistamaan mielen esteitä rationalisoinnin kautta. Järjen rinnalle on tärkeää saada myös tunnekokemuksia, ja erityisesti pyrkiä saamaan kokemusta tulevaisuuden tunteista jo nyt. Visualisointi on menetelmä, jossa kuvittelemme tavoitteita ja tilanteita, joita meille ei ole tapahtunut, mutta joita haluaisimme meille tapahtuvan. Pystymme mielikuvituksessamme eläytymään sekä haluamiimme tavoitetiloihin että niihin pyrkimisen varrella tapahtuviin onnistumisiin.

Mitä enemmän tätä teemme, sitä enemmän alitajunnassamme on ”positiivista tunnemateriaalia”, joka satunnaisesti pintautuessaan saa meitä tekemään asioita, jotka vievät meitä kuvitelmiemme suuntaan. Aivomme eivät tällaisessa tilanteessa erota toisistaan totta ja keksittyä. Järki yksin ei meitä päämääräämme ehkä vie, mutta järki ja tunne yhdessä voivat niin tehdä.

Kuukauden tehtävä : Valitse jokin tavoite, jota kohden välillä tunnet haluavasi edetä. Pohdi mitkä ovat ne konkreettiset tai mentaaliset esteet, jotka estävät sinua etenemästä tuohon suuntaan. Laita tunnistamasi pelot koko elämäsi mittakaavaan.

https://www.neurovine.ai/blog/the-science-of-visualization-can-imagining-your-goals-make-you-more-likely-to-accomplish-them

Aikaansaamisen askeleet 7/24: Minä olen tämän hetken paras minä

Wed, 16 Oct 2024 05:00:00 GMT

Riippumatta siitä, millainen kukin ihminen on, on hän tämän hetken paras mahdollinen versio itsestään. Mahdollisesti suhtaudut väitteeseeni epäilevästi, joten avaan asiaa tarkemmin.

Väite muuttuu ymmärrettävämmäksi, kun sisäistää mitä sana ”mahdollinen” lauseessa tarkoittaa. Olemme aina, jokaisena hetkenä elämässämme toimineet sillä parhaalla tavalla, joka meille sen hetken voimavaroilla, tiedoilla ja osaamisella on ollut mahdollista. Jälkikäteen saatamme katua vaikkapa joitain aiempia päätöksiämme, jotka nyt vaikuttavat kehnoilta. Nekin ovat kuitenkin olleet sen hetken parhaita mahdollisia päätöksiä. Sittemmin olemme kartuttaneet ymmärrystämme, ja tällä hetkellä luultavasti päättäisimme monessa kohdin toisin. Nyt voimme tehdä uusia, aivan loistavia päätöksiä, jotka nekin saattavat myöhemmin tuntua ei-aivan-niin-loistavilta.

Huonot päätökset ovat hyvä merkki

Ja kaikki tuo on siis hyvin ja oikein. Kaikki tuo vain osoittaa, että ymmärryksemme maailmasta täydentyy koko ajan. Se, että jotkin menneet sanani tai tekoni vaikuttavat minusta nyt silkalta typeryydeltä, on todistus siitä, että minä kehityn. Menneisyydessä tekemäni huonon päätöksen tunnistaminen huonoksi on siis tulevaisuuttani ajatellen hyvä merkki.

Jokainen meistä on kokenut paljon, ja monista kokemuksistamme olemme oppineet jotain, monista emme. Tähän mennessä meillä on joka tapauksessa jo merkittävä määrä sekä luontaisia että itse hankkimiamme vahvuuksia, ja meidän tulee olla niistä ylpeitä. Tällä hetkellä olen siis niin hyvä, kuin suinkin voin olla.

Vahvuuksien varaan ei ole määrä jäädä paistattelemaan loputtomiin, mutta niistä tulee muistaa nauttia. Niiden tulee myös mieltää olevan hyvä pohja seuraaville askelille, ja jokaisena seuraavana hetkenä voin halutessani kehittää itseäni lisää.

Kaikki mitä voin siis tehdä, on päättää kumpaa teen tänään: tartunko johonkin uuteen, vai hyödynnänkö jotain nykyistä osaamistani ja nautin siitä. Kumpikin valinta on minulle hyödyksi ja iloksi, eikä kummastakaan pidä tulla huono omatunto. Uuden oppimistakaan ei siis tule kokea pakolliseksi.

Mitä juuri sinulle on se ”onnistuminen”?

Ihmisellä on luontainen halu onnistua elämässään. Kirjoitussarjani edellisessä osassa suosittelin, ettemme kutsuisikaan vähän heikommin sujuneita tekemisiämme epäonnistumisiksi, vaan mieltäisimme ne kokeiluiksi, jotka eivät toimineet, ja joita väistämättä tulee vastaan pyrkiessämme onnistumisiin. Mitä sitten on tuo ”onnistuminen” jota ihminen tavoittelee?

Tässä kohden se ei tarkoita rahaa, valtaa tai materiaa, vaan onnistumisen määrittelevät omat tunteesi. Jos jokin tekeminen tuottaa sinulle onnistumisen kokemuksia, lasketaan tuo tekeminen aivan konkreettiseksi onnistumiseksi. Alfred Banduran luoma käsite minäpystyvyys (1) tarkoittaa sitä, että vaikken olisi aiemmin kokeillut jotain tehtävää, uskon silti kohtuullisen ajan puitteissa pystyväni asian oppimaan, ja opittuani myöskin saamaan jotain uskottavasti aikaan. Jos ihmisellä vastaavasti on matala minäpystyvyyden (Self-efficacy) taso, epäröi hän tekemisen aloittamistakin, koska vähintään alitajuisesti uskoo kuitenkin epäonnistuvansa.

Yksilön minäpystyvyyden tunteen taso ei välttämättä ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon hän oikeasti osaa tai kykenee oppimaan. Paljon esillä ollutta huijarisyndroomaa esimerkiksi potevat kokemusteni mukaan eniten sellaiset henkilöt, joiden osaaminen todellisuudessa on korkeaa luokkaa. Järjen tasolla he tietävät osaavansa, tunteen tasolla pelkäävät epäonnistuvansa ja paljastuvansa.

Kykeneminen keskittymiseen on nykyaikana suuri onnistuminen

Onnistumista ei siis ole pelkästään jonkin asian loppuun saattaminen, jonkin kurssin läpisaaminen tai sertifikaatin suorittaminen. Jokainen askel, jonka olen keskittyneesti suorittanut päämääräni eteen, on onnistuminen. Tänä fokuksen pirstoutumisen aikakautena jokainen yhtäjaksoinen tunti, jonka vietän uppoutuneena johonkin yhteen asiaan, on suuri voitto, josta minun tulee kiittää itseäni.

Ne muutkin tunnit ovat arvokkaita, koska minun tulee osata myös irtautua ja rentoutua. Mikäli ihminen tekee liian pitkäkestoisesti jotain, joka vaatii häneltä keskittymistä, menevät hänen kognitiiviset kanavansa tukkoon. Irtautumisessa piilee kuitenkin se riski, että saatan ajautua pelkästään ”rentoutumaan”, jäädä esimerkiksi ajelehtimaan älylaitteen ärsykevirtaan. Kuten monessa muussakin, on tasapainoinen vaihtelu tässäkin se avain.

Kehu itseäsi, mutta vain itsellesi

Itsensä selkään taputtaminen saattaa vaikuttaa pilakuvan aiheelta, mutta itsekehu on ihmisen mielelle todistetusti hyväksi. Varsinaisia narsisteja lukuun ottamatta olemme usein parempia kritisoimaan itseämme kuin kehumaan. Mielessämme saattaa välähdellä korventavia muistoja siitä, kuinka 20 vuotta sitten sanoimme jollekin tylysti. Samaan aikaan saatamme täysin unohtaa edellisellä viikolla suorittamamme hyvät teot. Ihminen kuitenkin elää saamastaan arvostuksesta, eivätkä kanssaihmisemme aina sitä huomaa antaa. Tulemme saamaan arvostusta muiltakin, mutta ensin meidän on itse hyväksyttävä olevamme jossain hyviä. Jos arvostan omaa osaamistani, näkyy se muillekin. Itseluottamus antaa pohjan tekemiselle, ja asioiden aikaansaaminen tuo minulle arvostusta kollegoiltanikin.

Olen elämässäni törmännyt kahteen sellaiseen ihmisryhmään, joiden olemuksesta olen aistinut samaan aikaan täydellisen vaatimattomuuden ja silti ehdottoman varmuuden osaamisestaan. Kyseiset henkilöt eivät millään tavalla tuoneet taitojaan esille tai korostaneet erinomaisuuttaan, mutta silti ne olivat vastaansanomattomasti läsnä. Ensimmäinen ryhmistä koostui lennonjohtajista ja toinen vuorikiipeilijöistä. Voisin kuvitella, ettei kummassakaan ryhmässä pärjäisikään ihminen, joka enemmänkin rehentelee osaamisellaan kuin varsinaisesti osaa. Molemmissa tehtävissä pitää osata toimia keskittyneesti, mutta samalla pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Pitää osata paljon ja myös tiedostaa osaavansa paljon, mutta samalla antaa vain tekojensa puhua.

Ylpeys omasta osaamisesta on vaikuttavinta silloin, kun sitä ei tarvitse itse pitää muille esillä. Vastaavasti on jatkuvalla itsepromootiolla käänteinen vaikutus, ja kuulija tulee pikemminkin vaivautuneeksi kuin vaikuttuneeksi. On siis oman etumme mukaista suorittaa vain vähän ulkoista itsekehua, mutta mahdollisimman paljon sisäistä itsekehua.

Kuukauden tehtävä : Kirjaa päivittäin ylös asioita, joissa olet onnistunut tai joita olet saanut aikaan, vaikka aivan pienestikin.

(1) Bandura, Albert. (1977). ”Social learning theory”. Prentice Hall.

Aikaansaamisen askeleet 6/24: Kukaan meistä ei koskaan epäonnistu

Wed, 28 Aug 2024 09:49:00 GMT

Uskon jokaisen meistä voivan tunnistaa tilanteen, jossa kaatuessamme lumisella jalkakäytävällä katsomme – jo ennen vaurioiden tarkistamista – ettei kukaan vain nähnyt. Sen sijaan, että arvioisimme tilanteita vain omalta kannaltamme, toimimme häpeän ohjaamana.

Traagisinta muiden ihmisten odotuksia täyttävässä elämässä on se, että ne muut eivät välttämättä ole ajatelleet sinua lainkaan. Mitä luultavimmin kukaan ei ole huomannut mitään. Sama pätee mielessämme hautomiin vanhoihin virheisiimme. Virheittemme kohteeksi joutuneet ihmiset eivät saata muista kyseisiä tapahtumia lainkaan, tai jos muistavat, niin eivät pahalla vaan vaikkapa huvittuneina.

Keskeinen hahmo olemme vain omassa elämässämme

Pitkäaikainenkin syyllisyyden kanssa eläminen voi olla ollut turhaa. Vaikkei kaikki aina olisi mennyt aivan oppikirjan mukaan, elämme helposti harhassa, jossa olemme kanssakulkijoittemme mielessä jotenkin yhtä suuressa roolissa kuin omassa mielessämme olemme. Todellisuudessa emme ole se kuvittelemamme aivan keskeinen hahmo muualla kuin omassa elämässämme.

Tämä havainto antaa meille vapauksia. Jos erilaiset epäonnistumiset eivät tähän mennessäkään ole mitään suurta skandaalia aikaan saaneet, ei meillä pitäisi jatkossakaan olla syytä varoa pieniä epäjatkuvuuskohtia elossamme. Jos mahdolliset vauriot ovat olleet pienet, miksi emme voisi huoletta kokeilla vähän epätavallisempiakin asioita?

Aivoihin syntyy uusia hermoratoja vain, mikäli teemme uusia asioita. Ns. Medici-ilmiö kuvaa sitä, kuinka uutta ja innovatiivista syntyy parhaiten niissä risteyskohdissa, joissa aivan erilaiset kulttuurin, taiteen ja tieteen alueet kohtaavat ja muodostavat luovan synteesin. Kohtaavat asiat itsessään voivat olla pieniä ja triviaaleja, mutta niiden yhdistelmä voi olla käänteentekevä.

Uusia kokeiluja tehdessämme tulee meidän ainoastaan miettiä, voiko kokeilu aiheuttaa haittaa, harmia tai surua kanssaihmisillemme, eli tarkastella kokeilun eettistä kestävyyttä. Jos eettisyysvajetta ei vaikuttaisi olevan, ei meillä tulisi olla mitään syytä olla kokeilematta. Myöhemmin ihminen kuitenkin tunnetusti katuu enemmän niitä asioita, joita ei ole tehnyt kuin niitä, jotka on.

Epäonnistuminen on mielessämme oleva harha

Saku Tuominen kertoi eräässä esitelmässään kollegastaan ja liikekumppanistaan, joka ei koskaan epäonnistunut missään. Tämän tilastollisen mahdottomuuden salaisuus oli se, että hän ei kutsunut mitään epäonnistumiseksi. Hänen ”kokeilunsa eivät vain aina toimineet”. Sanat ovat merkityksellisiä, sillä ne voivat huijata mielemme karttamaan sellaista tekemistä, jonka koemme voivan altistaa meidät häpeälle. Asetumme itse pahimmaksi esteeksemme. Emme aloita mitään ennen kun olemme vakuuttaneet itsemme onnistumisen korkeasta todennäköisyydestä, tai ainakin tarkistaneet ettei kukaan näe jos emme sattuisi onnistumaan.

Negatiivisia sanoja voi kuitenkin pyrkiä lanseeraamaan mielessään toisin, positiivisemmin, kuvaamaan paremmin tekemisen todellista mittakaavaa. Kuinka pahasti minulle muka voi käydä, jos kokeilen vaikka kokonaan toista työtapaa tai työrytmiä? Kuinka paljon toisaalta voin menettää, mikäli en kokeile?

Samassa yhteydessä minulle tarjoutuu tilaisuus pohtia ohjaako minua enemmän häpeän pelko vai saavuttamisen mahdollisuus. Häpeän pelolla on ihmisluonnossa tehtävänsä: se estää meitä tekemästä typeryyksiä. Se ei kuitenkaan saa samalla estää meitä aloittamasta meille hyötyä ja iloa tuottavia kehitysaskelia.

Luovuus ja rutiinit eivät ole toistensa vihollisia vaan parhaita ystäviä

Juuri mitään uutta ei siis työhönsä – tai elämäänsä yleensäkään – ole mahdollista tuoda, mikäli ei ole valmis siihen, että kaikki kokeilut eivät tule toimimaan. Jotkin kuitenkin tulevat, ja ne voivat muuttaa elämääsi.

Eräs innovoinnin keskeisistä teorioista sanoo, että järjestelmälliseen uuden keksimiseen on olemassa kolmen askeleen reitti:

1) Motivoi itsesi – tai työyhteisösi – kunnolla, eli pohdi kirkkaiksi ne syyt, joiden takia olisi hyvin tärkeää saada se jokin uusi aikaan

2) Ota mahdollisimman paljon selvää siitä, mitä kyseisestä aiheesta on tähän mennessä tiedossa ja mitä kaikkea on jo tehty ja kokeiltu

3) Unohda koko asia ja tee välillä jotain aivan muuta

Kaiken tekemisen ei tule eikä edes kannata olla ns. hyödyllistä tekemistä. Hyödyttömäksi kokemasi ajankäyttö osoittautuu aina lopulta hyödylliseksi, sillä ilman sitä aivosi jumittuvat. Saat aikaan kognitiivisen solmun, joka estää edistymisesi. Täysin hyödytöntä on viime kädessä vain yksittäisten asioiden pakonomainen toisto esimerkiksi erilaisten neuroosien tai riippuvuuksien ajamana.

Nyt saattaa kuulostaa siltä, että kannustan sinua vain tekemään aina sitä, mikä mieleen kulloinkin juolahtaa välittämättä mistään muusta. Rutiineilla ja toistolla on kuitenkin ehdoton paikkansa sekä elämämme ryhdittämisessä että asioiden aikaansaamisessa. Jotta saisimme aikaa luovuudelle ja uuden aloittamiselle, kannattaa meidän tehdä pakolliset, toistuvat asiat mahdollisimman tehokkaasti ja aina samalla tavalla ja samaan aikaan. Einsteinkaan ei syyttä käyttänyt aina samaa villapaitaa. Itsekuri ja rutiinit eivät ole luovuuden tappajia vaan sen parhaita tukijoita.

Mitä voisit tehdä ruokkiaksesi luovuuttasi ja antaaksesi sille mahdollisuuden? Järjestäisitkö kiinteät rutiinisi päivän tietyille jaksoille? Merkkaisitko itsellesi kalenteriin aikaa olla tekemättä mitään? Katsoisitko dokumentin aiheesta, josta et ennalta tunne lainkaan? Perehtyisitkö johonkin sinulle tuntemattomaan teemaan hetken oikein syvällisesti? Menisitkö kesken jonkin ongelman visaista pohdintaa vaikkapa uimaan? Avaisitko kirjastossa täysin sattumanvaraisesti erilaisia kirjoja ja lukisit sivun niistä jokaisesta?

Kuukauden tehtävä : Palauta mieleesi jokin sellainen hankkeesi, jotka ei mielestäsi onnistunut. Jos käännät sen nyt mielessäsi ”kokeiluksi, joka ei toiminut”, mitä positiivista voit siinä nähdä? Mitä koet ehkä oppineesi ja voivasi jatkossa hyödyntää? Miten voisit sen pohjalta jatkaa kokeilujasi?

Johansson, Frans. (2004). ”The Medici Effect”. Harvard Business School Press.

Aikaansaamisen askeleet 5/24: Tulevaisuuden pelko ei sisällä mitään tietoa tulevaisuudesta

Tue, 25 Jun 2024 05:43:00 GMT

Aristoteles lanseerasi ajatuksen, että jokainen hyve kääntyy liiallisena itseään vastaan, eli muuttuu paheeksi. Luultavasti hän ei kutsunut ajatuksiensa esittämistä ”lanseeraamiseksi”, mutta teoksessaan Nikomakhoksen etiikka (noin vuonna 350 eaa) hän joka tapauksessa valaa perustan ajatukselle hyveiden tasapainosta.

Hyve on jotain, joka on aina ja absoluuttisesti positiivinen asia. Esimerkiksi ylpeys on hyve, ja jokaisen on tärkeää kokea jostain ylpeyttä. Jos kuitenkin pyrimme ylpeyden kautta nousemaan muiden yläpuolelle, emme ole enää ylpeitä vaan ylimielisiä. Sopiva määrä suoruutta auttaa pääsemään asioissa eteenpäin, mutta liian pitkälle mennyt ”suoruus” koetaan tahdittomuutena tai tylyytenä.

Samalla tavalla voi liiallinen turvallisuushakuisuus muuttua meille haitalliseksi, saada elämänpiirimme kapenemaan. Saatamme käpristyä yhä pienemmälle kerälle ja silti uskoa, että siilipuolustuksessa makaaminen on meille juuri se oikea ja hyvä olotila.

Turvallisuushakuisuus johtaa taantumiseen

Paras on hyvän vihollinen, ja monen meistä onkin opittava laskemaan rimaa. Jos omat kriteerit laadukkaalle ja hyväksyttävälle työlle ovat liian korkeat, tulee jo ensimmäisestä portaasta meille ylittämätön. Pelkästään keskeneräisen työn näyttäminen muille on monelle jo kynnyksen takana, ja oman keskeneräisyytensä jakaminen on hyvä aloitusharjoitus matkalla kohti rohkeampaa liikkeellelähtöä.

Jatkuvassa muutoksessa ei mikään ole pysyvää, ja erilaiset murrokset voivat houkutella ihmistä suojautumaan, yrittämään säilöä nykytilan. Turvan hakeminen jähmettymällä johtaa kuitenkin taantumiseen. Pysyminen paikallaan jatkuvassa liikkeessä olevassa ympäristössä on käytännössä kävelemistä takaperin.

Rohkeutta ja rentoutta etsittäessä tulee ensin oppia nauttimaan nykyisestä tilanteesta. Nykytilasta voi ja pitää nauttia siinäkin tapauksessa, että seuraavista tilanteista ei voi paljoakaan tietää. Varautuminen, hamstraaminen, (liiallinen) ennakkosuunnittelu ja viimeistenkin yksityiskohtien pakonomainen hierominen ovat merkkejä siitä, että elämme pelon ehdoilla. Elämäämme hallitsee riskien torjunta. Emme kokeile uusia asioita, koska niitä ei voi suunnitella niin tarkasti etukäteen kuin tutumpia asioita voi. Emme saa mitään merkittävää aikaan, koska aikaansaaminen vaatisi jonkin uuden ja siten pelottavan aloittamista.

Emme kuitenkaan kutsu saamattomuuttamme peloksi. Pelon tunteen tunnistaminen, nimeäminen ja hyväksyminen on kuitenkin välttämätön aikaansaamisen edellytys. Ajatus uuteen hyppäämisestä herättää meissä aina pelkoa, koska tuntematon on meille jo biologisesti pelottavaa. Pelko on siis todellinen tunne, mutta tulee ymmärtää, että se ei sisällä mitään tietoa tulevista tapahtumista. Tulevaisuus voi siis pelostamme huolimatta olla meille hyvinkin positiivinen, mutta vain jos tartumme meille tarjoutuviin tilaisuuksiin.

Viivyttelyn hinta voi olla elämättä jäänyt elämä

Olen siis sanomassa, että kaikenlainen yletön varmistelu olisi huono asia. Miksi näin teen, eikö minulla pidä olla siihen jotkin perustelut?

Sarjan tulevissa osissa tulen puhumaan arvoista, tavoitteista ja elämän prioriteeteista. Lähtökohtani kyseisissä kirjoituksissa tulee olemaan se, että arvojen mukainen elämä tai työura ovat tavoittelemisen arvoisia. Tavoitteita kohden eteneminen ja niiden saavuttaminen on palkitsevaa ja tuo elämäämme sisältöä. Tavoitteellisessa toiminnassa on aina myös riskinsä, ja niistäkin tulen kirjoittamaan ihan omana asianaan.

Kaikki edellä mainittu saavuttaminen on kuitenkin yhdestä kiinni: rohkeudestamme aloittaa. Vaikka koko matka olisi askel askeleelta suunniteltu, on kaikki suunnittelu ollut turhaa, mikäli emme saa otettua ensimmäistä askelta. Askeleen ei tarvitse olla suuri tai varma, kunhan vain tiedämme sen jollain tarkkuudella kuljettavan meitä oikeaan suuntaan. Sumussa voi nähdä vain kymmenen metriä, mutta edettyämme sen näemme taas uudet kymmenen metriä. Uudesta paikasta saatamme nähdä jotain, mitä emme aiemmin nähneet, ja edetä sitä kohden. Jos toisaalta jäämme seisomaan sumuun, voi pelkomme hinta olla elämättä jäänyt elämä.

Kerrallaan tarvitsee ottaa vain yksi askel

Tässä kohden mietimme siis vain aloittamisen kynnystä ja sen ylittämistä. Myöhemmin tulen pohtimaan myös sitä, miten valitsemme sen ”oikean” suunnan, miten pilkomme tekemistämme niin että voimme onnistua, ja miten pysymme valitsemallamme polulla. Tai vaihtoehtoisesti: miten vaihdamme polkua, mikäli edellinen on umpikuja. Mitään valintoja emme kuitenkaan pääse tekemään, mikäli emme ensin pääse alkuun.

Ja tässäkin olemme erilaisia. Joillekin meistä on vaikeinta nimenomaan aloittaminen, joillekin tekemiseen keskittyminen, ja joillekin taas loppuun saattaminen. Huono uutinen on se, että saadaksemme jotain aikaan, meidän tulee löytää itsestämme kolmea eri tyyppiä: aloittajaa, tekijää ja loppuunsaattajaa. Hyvä uutinen on se, että aloittaessamme meidän ei vielä tarvitse tietää tarkkaan seuraavien askelten yksityiskohtia. Meidän ei tarvitse lukita koko matkaa, vaan voimme luottaa ”prosessiin”. Voimme luottaa siihen, että sumusta nousee esiin aina uusia ja uusia näkymiä.

Tarvitsee vain aloittaa. Tekemisen rytmin voi saada tavaksi myöhemminkin. Matkantekoa auttaa, kun muistamme vanhan sanonnan: kadumme vanhana enemmän kaikkea sitä, mitä emme ole tehneet, kuin sitä, mitä olemme. Voit myös kannustaa itseäsi vastaamalla kahteen kysymykseen: 1) Mitä voin menettää, jos kuitenkin kokeilen? 2) Mitä voin menettää, jos en kokeilekaan?

Kuukauden tehtävä : ”Kokeile spontaanisti jotain suunnittelematta asiaa lainkaan etukäteen”

Aristoteles. (1989). ”Nikomakhoksen etiikka”. Gaudeamus Oy.

Aikaansaamisen askeleet 4/24: Selkeyteen pääsee vain sumeuden kautta

Sun, 19 May 2024 06:57:00 GMT

Ihminen tekee elämänsä jokaisena päivänä tuhansia päätöksiä, enimmät niistä tiedostamattaan. Päätöksenteko ei ole vaikeaa, mutta laadukkaiden päätösten tekeminen on. Koska kuitenkin vain muutamat harvat päätöksistämme ovat merkityksellisiä, kannattaisi meidän panostaa niihin. Viisaus on siinä, että tunnistamme mitkä päätöksistämme ovat niitä tärkeitä, mitkä eivät.

Karl E. Weick on tuottanut avuksemme käsitteen Sensemaking (1). Sen ydintä on ajatusmalli, jonka mukaan asiat ovat usein monimutkaisempia kuin pinnalta katsoen näyttää, ja tavoitellessaan syvempää ymmärrystä joutuu ihminen ylittämään työläitä ja turhauttavia välivaiheita.

Tai entä jos vain elelisin kepeästi sen pinnallisen ymmärryksen varassa? Jos ylimääräinen pohdinta ja itsensä haastaminen on epämukavaa, eikö minun kannattaisi juuri sitä välttää? Eikö olisi viisaampaa vain pysyä mukavuusalueella, johan sen nimikin kertoo siellä olevan mukavaa?

Kyseessä on perinteinen itsensä johtamisen dilemma: miten saan itseni kohtaamaan sen vaivan, joka on minun ja suuremman hyödyn tai ilon välissä? Järjellä ajateltuna minun kannattaisi tehdä näin aina, mutta ihminen ei ole erityisen rationaalinen olento.

Vain laadukkaiden päätösten tekeminen on vaikeaa

Suurimmassa osassa tekemisistämme automaattinen tai intuitiivinen menettely on juuri se oikea. Automaatio säästää aikaamme ja energiaamme tärkeämpään, joten enimmäkseen elämän kannattaa antaa soljua omalla painollaan.

Ja joidenkin asioiden äärelle tulemme siltikin ihan luonnostaan pysähtyneeksi. Saatamme vaikka innostua lukemaan kaupassa soijavalmisteiden tuoteselosteita niiden pakkauksista, mutta paljon muuta emme ehkä sillä kertaa ehdi. Osaa meistä kuitenkin alkaa vaikkapa juuri elintarvikkeiden koostumus kiinnostaa enemmän, ja silloin tulemme selvittäneeksi asiaa muista lähteistä lisää. Tieto ja oppiminen on jo itsessään kiinnostavaa, mutta selvittämämme tiedon varassa pystymme myös tekemään elämässämme parempia valintoja.

Weickin mukaan kohtaamme tärkeitäkin asioita liian pinnallisesti, ja aivomme mahdollistavat sen muodostamalla pienestäkin faktamäärästä pinnallisen mallin ( Superficial Simplicity ), joka ainakin sillä erää vaikuttaisi riittävän toimivalta selitykseltä.

Samalla tulemme ihmiselle luontaisella tavalla välttäneeksi sitä vaivaa, jonka monimutkaisiin asioihin syvällisemmin tutustuminen tuottaa. Alkuperäinen selkeys voi asiaa tarkemmin tutkimalla kääntyä hämmennykseksi ( Confused Complexity ). Hämmennys on monimutkaisemmissa asioissa kuitenkin välttämätön välivaihe, ja vain sen ylittämällä on mahdollista päästä syvällisempään selkeyteen ( Profound Simplicity ). Hyvän päätöksen edellytykset ovatkin riittävä tieto ja siitä keskusteleminen, muiden kuuntelu, ja sopiva ajan kuluminen tiedon saamisesta päätöksen tekemiseen. Viimeksi mainittu on oleellinen siksi, että monimutkaisten asioiden jäsentyminen ihmisen aivoissa vie väistämättä aikaa, ja hätäily voi vesittää hyvänkin pohjatyön.

Päätöksiä tehdessäni minun tulee tarkastella, ovatko edellä mainitut edellytykset voimassa.

Mitä hatarampi teoria, sitä kiihkeämmin sitä on puolustettava

Mitä syvemmin ihminen johonkin aiheeseen perehtyy, sitä varovaisemmin hän siitä absoluuttisia totuuksia esittää. Tästä seuraa, että hatarintakaan populistista teoriaa on vaikea torjua objektiivisella tiedolla. Se, joka asiasta vähiten tietää, puhuu suurimmalla varmuudella, ja todellinen asiantuntija vaikuttaa hänen rinnallaan epävarmalta. Julistajan itsevarmuutta lisää se, että tietämyksen ollessa riittävän vähäinen ei ihminen enää ymmärrä olevansa ymmärtämätön, vaan uskoo sanomaansa itsekin.

Oikean asiantuntijan tunnistaa siitä, että hän tuntee asiantuntijuutensa rajat. Hän uskaltaa sanoa ei-tietävänsä silloin kun ei tiedä. Hän on ylittänyt riittävän monta epävarmuuden laaksoa tietääkseen, että sen seuraavankin kukkulan laelta näkyy vain lisää tutkimattomia seutuja. On kuitenkin itsestämme kiinni, päätämmekö kokea uudet, tuntemattomat laaksot pelottavina uhkina vai kiinnostavina mahdollisuuksina.

Mitä heikommalla pohjalla jonkin ”faktan” totuudellisuus ja todistettavuus on, sitä voimakkaammin sitä on julistettava ja toistettava. Näin siksi, että epäilys saattaisi johtaa tarkempaan pohdintaan, ja ennen pitkää koko rakennelman luhistumiseen. Epäilykselle ei siis voi antaa tilaa, ja epäilijät on leimattava väärinajattelijoiksi. Silloin kun loogisella ajattelulla ei ole ihmisen mielessä sijaa, eivät leimausyrityksetkään ole yleensä loogisia, vaan enimmäkseen argumentointivirheitä.

Induktiivisella päättelyllä pyritään yleensä johtamaan yksittäisistä faktoista yleisempiä lainalaisuuksia. Induktiivisessa päättelyssä on kuitenkin pystyttävä todistamaan, että yksittäiset havainnot yhdessä todistavat kyseisen yleisemmän ”totuuden”.

Helpoin todistelu on usein se puoleensavetävin

Usein harhaudumme kuitenkin pitämään abduktiivista päättelyä induktiivisena. Abduktiivisessa päättelyssä yksittäisillä havainnoilla ei ole saatu aikaan sellaista todistusvoimaa, joka oikeuttaisi meitä vetämään vain yhdenlaisia johtopäätöksiä, vaan samoista havainnoista voidaan tehdä useita, ehkä vastakkaisiakin päätelmiä. Eri yksilöt siis tekevät asenteidensa tai ideologioidensa ohjaamana samoista faktoista joko positiivisia tai negatiivisia johtopäätöksiä. Jokainen niistä on kuitenkin loogisesti mahdollinen, jolloin mitään päätelmää ei pysty poissulkemaan ilman lisätiedon hankkimista.

Mutta koska lisätiedon hankkiminen on sitä työlästä ja hankalaa, on ihminen taipuvainen jäämään helpoimman todistelun varaan. Erilaiset populistiset ja ideologiset katsantokannat käyttävät hyväkseen tätä ihmisen taipumusta älylliseen laiskuuteen, tai vaihtoehtoisesti loogisen ajattelukyvyn puutteeseen. Pelkästään ideologiselta tai aatteelliselta pohjalta johdettuun ”tietoon” tuleekin aina suhtautua varovasti. Jos tiedetyt faktat vähänkään mahdollistavat oman näkökantamme mukaisen tulkinnan, kiinnitymme joko tiedostamattoman tai tietoisen epärehellisesti siihen ja vain siihen tulkintaan.

Ja teemme näin, vaikka samoista faktoista olisi ehkä voinut tehdä sen päinvastaisenkin tulkinnan. Oikea tapa olisi ollut sanoa ”en tiedä, mutta vaihtoehtoja ovat nämä”. Ensimmäinen, vaistomainen ajatus saattaa olla se oikea, mutta yhtä hyvin se saattaa olla vain harhaanjohtavaa pintaa.

Kuukauden tehtävä : ”Tarkkaile itseäsi kuukauden ajan ja laske ne kerrat, jolloin sanot ’en tiedä’”

(1) Weick, Karl E. (1995). ”Sensemaking in Organizations”. Sage.

Aikaansaamisen askeleet 3/24: Joka päivä tiedän vähän vähemmän

Wed, 24 Apr 2024 05:19:00 GMT

Ihmiskunta on joskus elänyt käsityksessä, että jostain asiasta voi tietää kaiken. On painettu tietosanakirjasarjoja, ja jo 1700-luvulta saakka jotkin niistä pyrkivät ns. täyteen kattavuuteen. Moneen kertaan on myös luultu kaiken tiedon olevan jo olemassa, eikä sitä voisi enää tulla lisää.

Kaikki tieto ei kuitenkaan ollut olemassa. Suuri osa sen ajan ”tiedosta” on kumottu erheellisinä uskomuksina. Nykyään opiskelemme uutta koko työuramme ajan, eikä lopullisia totuuksia löydy kuin korkeintaan luonnontieteistä, joissa niissäkin erilaiset soveltavat menetelmät ja jopa perusperiaatteet kehittyvät jatkuvasti. Asiaa ei helpota se, että monet tieteet ovat ns. epäeksakteja, jolloin teoriat niiden sisälläkin voivat olla keskenään osin ristiriitaisia, ja silti kaikki tietystä kulmasta katsoen oikeassa.

Kaikkitietävä ihminen on ympäristölleen vaarallinen

Kukaan ei voi hallita kaikkea, ja päinvastaista luuleva on sekä itselleen että ympäristölleen vaarallinen. Omakin asenteeni saisi siis olla, että en tule ikinä tietämään paljoakaan, joten aina tulee olemaan mahtavan paljon uutta tietoa, jota tutkia ja omaksua.

Yksilön tietämyksen ja ymmärryksen määrästä puhuttaessa keskeinen käsite on Dunning-Kruger –ilmiö eli ylivertaisuusharha (1). Pelkistettynä ilmiö tarkoittaa sitä, että mitä vähemmän yksilö jostain asiasta tietää, sitä suuremman osan hän siitä luulee tietävänsä. Kun seisoo aivan vuoren juurella, on helppo kuvitella sen ensimmäisen näkyvän nyppylän olevan koko vuori.

Miten sitten pystyn arvioimaan tietämykseni määrän? Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että päivässä tai viikossa emme tule asiantuntijoiksi missään. Kuukaudessa saatamme pystyä omaksumaan jostain rajatusta alueesta tyydyttävät perustiedot, mutta varsinaiseksi asiantuntijaksi tuleminen kestää aina vuosia. Toinen hyvä ohje on se, että asioiden lähdekritiikittömällä ”tutkimisella” netissä ei kukaan tule asiantuntijaksi. Kolmas perusasia liittyy kanssaihmisiltä saamaamme palautteeseen, sen uskomiseen ja sen pohjalta oppimiseen. Jos emme koskaan ole väärässä, emme myöskään voi koskaan oppia mitään sellaista uutta, jonka koemme olevan ristiriidassa aiemman tietomme kanssa.

Mukavuusalueella ei ole loputtomiin mukavaa

Omaa ylivertaisuuttaan voi arvioida minkä tahansa uskomuksensa parissa: jos vaikka uskon tietäväni faktaksi, että vehnä on ihmiselle vahingollinen vilja, voin ottaa tämän uskomuksen koekappaleeksi ja selvittää itselleni riittävän monesta lähteestä, miten asia ”todellisuudessa” on. Opiskellessani asiaa löydän todennäköisesti niin paljon erilaisia näkökulmia, että lopulta minulla ei ole asiasta enää yhtä ”totuutta”, vaan useita.

Silloin olen kuitenkin jo vahvemmalla jäällä. Kun pystyn haastamaan yhtä ”totuutta” toisella voin punnita niitä vastakkain. Tällöin voin jo kohtuullisella varmuudella tietää realismin löytyvän tämän haarukan sisältä. Koko muun uskomusmaailman voin nyt riittävällä tarkkuudella sulkea pohdinnan ulkopuolelle.

Halu oppia uutta on ihmiselle sillä tavoin kriittinen ominaisuus, että ilman sitä hän ei myöskään voi saada mitään uutta tai merkittävää aikaan. Vanhaa voi harjaantua tekemään tehokkaammin, mutta vain oppimisen ja uuden kokemisen halu voi tuottaa jotain uutta kuten innovaatioita.

Ihmislajin onneksi uuden oppiminen on meille palkitsevaa. Ns. lähikehityksen vyöhykkeellä (Zone of Proximal Development, Vygotski 1920-34) – eli sopivan pienellä etäisyydellä mukavuusalueemme ulkopuolella – meidän on mahdollista nauttia tiedon ja taidon karttumisesta, päästä flow-tilaan, keksiä uutta, ja ennen kaikkea laajentaa sitä kenttää, jolla osaamme luontevasti toimia. Mukavuusalueella ei ole loputtomiin mukavaa, ja tuttuuden tylsyys ajaa suurimman osan meistä jossain vaiheessa kehittymään.

Kuukauden tehtävä : ”Valitse mielessäsi jokin teema, johon sinulla on erittäin vankka mielipide. Listaa seuraavaksi kaikki tietämäsi mielipidettäsi vastustavat argumentit. Mitä enemmän pystyt niitä luettelemaan, sitä puolueettomammin luultavasti pystyt tarkastelemaan asioita yleensäkin.”

(1) Kruger, Justin; Dunning, David (1999). "Unskilled and Unaware of It: How Difficulties in Recognizing One's Own Incompetence Lead to Inflated Self-Assessments". Journal of Personality and Social Psychology. 77 (6): 1121–1134

Aikaansaamisen askeleet 2/24: Tiedosta luopuminen lisää tuskaa

Wed, 20 Mar 2024 04:49:00 GMT

Kognitiivisten teorioiden mukaan yksilön käsitykset, asenteet ja teot riippuvat siitä, millä tavoin hän ajattelee ympäristöään ja millaiseksi juuri hän sen ajattelunsa kautta ymmärtää (1). Käänteisesti voisi väittää, että mikäli ympäristöään ei ajattele, ei sitä voi ymmärtääkään. Ja vielä laajemmin: jos emme ajattele omaa toimintaamme, emme voi ymmärtää itseämmekään.

Jokin ymmärrys meillä ympäröivästä maailmasta joka tapauksessa on, mutta millaiseksi ymmärryksemme elämämme mittaan muodostuu ei siis riipu pelkästään havainnoistamme, vaan siitä, miten niitä tulkitsemme ja miten sovitamme ne aikaisempaan tietoomme.

Jean Piaget (1896-1980) oli kognitiivisten teorioiden kehittämisen pioneereja. Erityisesti hän tutki lasten ajattelun muuttumista eri ikäkausina, mutta myös ajattelun kehittymistä ihmisen koko eliniän aikana. Tärkeimmät tässä yhteydessä tarvittavat käsitteet hänen perinnöstään ovat assimilaatio ja akkommodaatio.

Assimilaatio tarkoittaa yksinkertaistettuna ajattelutapaa, jossa yksilö tulkitsee tai muokkaa uuden tiedon mielessään sellaiseksi, että se sopeutuu hänen kokonaisymmärrykseensä ilman, että hän joutuu muuttamaan vanhoja ajatusmallejaan. Akkommodaatiossa ihminen taasen pyrkii tulkitsemaan ja muokkaamaan aiempaa tietämystään sellaiseksi, että uudet faktat sopivat sen kanssa yhteen.

Ajattelu hyvä, ajattelun ajattelu parempi

Aikuisen ihmisen tulee osata tarkastella ajatteluaan myös itsensä ulkopuolelta, eli suorittaa ajattelun ajattelua. Minun tulee tunnistaa tilanteet, joissa ajaudun assimilaatioon, ja joissa ajatteluuni jää sisäisiä ristiriitoja. Pahimmillaan saatan jopa mielessäni kieltää uuden tiedon olemassaolon, mikäli se on ristiriidassa aiempien käsitysteni kanssa. Mitä enemmän jumiudun assimilaation puolelle, sitä vähemmän pystyn oppimaan ja kehittymään.

Joskus torjumme jopa tutkittua tietoa siksi, että poisoppiminen vanhasta tuntuu vaistomaisesti tuskalliselta, varsinkin jos olemme onnistuneet kiinnittämään koko identiteettimme tiettyihin ideologioihin tai mielipiteisiin. Kuten sarjan edellisessä osassa esitin, ns. väärässä olemisen mahdollisuus – puhumattakaan väärässä olon myöntämisestä – kasvattaa tuskaa entisestään, ja siksi egomme ei halua hyväksyä perääntymistä. Vanhasta tiedosta luopuminen voi olla tuskallisempaa kuin uuden tiedon tuoma uusi ymmärrys.

Välttääksemme tuskaa opimme reagoimaan tiettyihin, identiteettiämme uhkaaviin mielipiteisiin automaattisesti. Jos kykenemme vastaamaan johonkin uuteen ja yllättävään mielipiteeseen sekunnissa, emme ole varsinaisesti ajatelleet asiaa, vaan ainoastaan toistelleet jotain, jonka olemme jo aiemmin ajatelleet ”valmiiksi”. Jos huomaan vastailevani tyyliin ”ei toimi”, ”on kokeiltu” tai ”ei ole mahdollista meillä”, on minun pysähdyttävä hetkeksi ja pohdittava, onko maailmankuvani jo valmis, vai olisiko siinä ehkä päivittämisen varaa.

Ongelma tuntuu usein olevan siinä, että emme tunnista ensimmäisen askeleen eli itsereflektion tarpeellisuutta. Jos en lainkaan huomaa tarkastella toimintaani, eivät seuraavat kehitysaskeleet voi edes käynnistyä. Ajatteluni ei koskaan muutu.

Tiedän kärjistäväni, ja piirrän karikatyyriä samoilla malleilla läpi elämänsä porhaltavasta jäärästä aivan tarkoituksella. Piirrän sitä siksi, että vasta liioittelun kautta ilmiöstä tulee tunnistettava. Sinun tehtäväsi on pysähtyä, katsoa aiempaa toimintaasi välillä ulkopuolisen silmin, ja ehkä joutua ottamaan vastaan sitä tuskaa, minkä yhtäläisyyksien havaitseminen sinun ja tämän sketsihahmon välillä aiheuttaa. Ja ihan ensimmäinen tehtäväsi on sisäistää, että avoimesta mielestä ja ajattelun kehittymisestä on hyötyä, ja siitä on hyötyä nimenomaan sinulle.

Kuukauden tehtävä : ”Seuraavan kerran, kun huomaat vastaavasi toisen henkilön kysymykseen nopeasti ja ’absoluuttisella varmuudella’, pysähdy miettimään, tiedätkö ihan oikeasti tuon vastauksen, vai tulisiko sinun ehkä selvittää lisää faktoja ennen varman kannan muodostamista.”

(1) Berger, Kathleen Stassen. The Developing Person Through the Life Span. 2001. Worth Publishers. 47-49

Aikaansaamisen askeleet 1/24: Jokainen meistä on aina oikeassa

Wed, 21 Feb 2024 07:17:00 GMT

Otsikko on tarkoituksellisen provosoiva, mutta sellaisenakin tosi. Jokainen meistä on aina oikeassa, mutta vain omasta mielestään. Oma osuutemme otsikon paradoksista meidän on helppo uskoa – oikeassa oleminenhan on meille mieluisaa – mutta merkityksellisempää on ymmärtää, että myös se toinen ihminen on aina oikeassa. Ja hän on oikeassa myös silloin, kun hän on kanssasi eri mieltä.

1700-luvulta alkaen on filosofian piirissä kehittynyt suuntaus nimeltä fenomenologia. Suuntaus korostaa yksilöllistä kokemista, maailman välittymistä ihmisille aistimusten ja havaintojen kautta. Eräs tapa konkretisoida asiaa on vertauskuva, jossa katsomme maailmaa korkean tornin kapeasta ikkunasta ulospäin, jokainen omasta ikkunastamme, jokainen hieman eri suuntaan. Katsomme samaa maailmaa, mutta kukaan ei voi nähdä maailmasta kuin kapean osan. Minun siivuni saattaa olla osin sama kuin jonkun toisen, mutta täysin yhtenevät ne eivät voi olla.

Aina ne kuitenkin täydentävät toisiaan, ja avainkysymys onkin se, onko mielemme niin joustava, että se kykenee ottamaan vastaan tietoa silloinkin, kun uusi tieto poikkeaa aiemmasta käsityksestämme.

Omasta näkökulmastaan jokainen siis todellakin on aina oikeassa. Kaikki ”oikeassa oleminen” ei kuitenkaan perustu tosiasioihin, ja onkin tärkeää pystyä erottelemaan toisistaan mielipiteet ja tosiseikat. Tieteellisessä mielessä hyvin harva asia on aivan absoluuttinen fakta, mutta kun tiedeyhteisön konsensus tietystä teoriasta alkaa olla riittävän suuri, voidaan kyseistä asiaa näin käytännön elämässä pitää totena. Näiden ”totuuksien” pohjalta meidän tulee toki muodostaa mielipiteitä, mutta yhtä lailla meidän on ymmärrettävä niiden olevan nimenomaan ja vain mielipiteitä.

Periksi antamisen taito on oppimisen edellytys

Jokaisen ihmisen mieli on joskus jäykkä. Jäykkä mieli tarkoittaa tässä sitä, että pidämme omia uskomuksiamme ja mielipiteitämme totena riippumatta siitä, pystymmekö ne perustelemaan. Perustelemisen taidon lisäksi tarvitaan kuitenkin myös periksi antamisen taito. Minun pitää osata perustella mielipiteitäni, mutta mikäli perusteluni osoittautuvat kehnommiksi kuin keskustelukumppanini, pitää minun osata antaa periksi.

Periksi antaminen on vaikeaa varsinkin siinä tapauksessa, että miellämme keskustelun dialogin sijasta väittelyksi, ja väärässä olemisen häviämiseksi. Väärässä oleminen voi tällöin tuntua lähes fyysisenä kipuna, varsinkin jos olemme sattuneet rakentamaan minäkuvaamme liiaksi jatkuvan oikeassa olemisen varaan.

Tuntemukset ja tunteet ovat jokaiselle henkilökohtaisesti tosia, ja tehtävämme on ensinnäkin ymmärtää tämä ja toiseksi arvostaa kaikkien muidenkin tuntemuksia. Tunteemme ovat kuitenkin vain omia tulkintojamme siitä, mitä olemme omasta kapeasta ikkunastamme nähneet. Erilaisten näkymien lisäksi on meillä jokaisella väistämättä erilainen henkilöhistoria, joten eri ihmisten tulkinnat samastakin asiasta ovat aina enemmän tai vähemmän erilaisia.

Mitä jäykempi mieleni on, sitä useammin tulen olemaan väärässä

Jos mieleni on jäykkä, kääntyvät tekemäni tulkinnat vähitellen pysyviksi asenteiksi. Mikäli mielipiteeni mistään asiasta ei koskaan muutu, on se merkki siitä, että minun on harjoitettava mieltäni joustavammaksi. Tilastollisesti on mahdotonta, että olisin aina oikeassa, mutta meidän jokaisen on joskus vaikeata päästää irti, vaikeata vaihtaa uskomuksemme toisiksi.

Jäykän mielen tragedia on se, että mikäli asenteeni eivät koskaan muutu, en myöskään opi mitään uutta. Jos en enää opi uutta, tulen jatkossa olemaan yhä useammin väärässä, ja silti tuntemaan aidosti olevani joka kerta oikeassa. Tällainen tilanne johtaa kitkaan toisten ihmisten kanssa, ja tästä kitkasta kärsimme aina myös itse.

Mitä sitten voin tehdä? Mikä esimerkiksi olisi hyvä käytännön lause, jonka voisi opetella sanomaan? Kannattaa kokeilla ainakin tätä:

”Kiintoisaa, en ole ajatellutkaan, että asian voi nähdä myös noin”.

Kun siis seuraavan kerran huomaat, että keskustelukumppanisi on eri mieltä jostain, kysy itseltäsi onko sinulla mielipiteeseesi mitään perusteluja. Vai voisiko se toinen ollakin oikeassa? Tai oletteko ehkä molemmat oikeassa, mutta näette asian eri suunnista?

Kuukauden tehtävä :

”Tarkkaile itseäsi tilanteissa, joissa olet käsittelemästänne asiasta keskustelukumppanisi kanssa eri mieltä. Kysy itseltäsi oletko oikeasti antanut hänelle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja perustella näkökantansa.”

Osaatko sanoa, minne olet menossa?

Fri, 24 Jun 2022 10:32:00 GMT

Viimeiseen kysymykseen vastaus on ei. Minussa ei ole valmiiksi piilossa jotain lopullista hahmoa jota kohden vain olen menossa. Pystyn monin tavoin itse päättämään suunnastani. En ole enää se henkilö, joka olin vuosia sitten, enkä ole vielä se henkilö, joksi voin tulla. Aiemmasta elämästään on syytä oppia asioita, mutta samalla meidän on keskityttävä tulevaisuuteen.

Jokin pohja minussa on aina sama. Geenit eivät anna myöden täyskäännökselle, mutta voivat tukea muutosta haluamaani suuntaan. Testini ”Luontaiset arvosi” tuo Schwartzin kymmenen arvon kautta näkyville sitä pohjaa, jonka varassa jokaisen on mahdollista laajentua, kypsyä tai kasvaa, millä nimellä kehittymistä halutaankaan kutsua. Jos tehtäväsi toisaalta on johtaa muita ihmisiä, voit myös kokeilla testiä ”Luontaiset johtamistyylisi”, joka tulkitsee vastauksistasi, missä määrin mikin Daniel Golemanin määrittelemistä kuudesta johtamistyylistä ilmenee tekemisissäsi.

Varsinaiseen coachingiin teemme laajemman alkukartoituksen siihen laatimallani kyselyllä ”Seitsemän paradoksia”, kysy sitäkin!

Terveisin,

Teppo Nurminen

Milloin mentorointia, milloin coachingia, milloin työnohjausta?

Sat, 30 Apr 2022 10:31:00 GMT

Jossain työuransa vaiheessa suurin osa meistä hyötyisi ammattilaisen suorittamasta ohjauksesta. Luonteeltaan erilaisia ohjaustapoja on monia, eivätkä niistä käytetyt sanat aina suoraan kerro, mitä milläkin niistä tavoitellaan. Tässä lyhyt sanasto eli parin lauseen avaus yleisimmistä avainkäsitteistä.

Mentorointi on hyödyllisintä silloin, kun haluat oppia liiketoiminnasta, esihenkilötyöstä tai vaikka strategian laatimisesta ja toteuttamisesta valmiita hyviä käytäntöjä ja kuulla niihin liittyviä kokemuksia sinua kokeneemmalta kollegalta.

Coaching on hyödyllisintä silloin, kun sinulla on tietyt liiketoiminnalliset tai muuten työhön liittyvät tavoitteet, joiden saavuttamiseen tarvittavat taidot, tahdon ja voimavarat haluat ohjauksen tuella löytää itsestäsi .

Työnohjaus on hyödyllisintä silloin, kun haluat vahvistaa yleistä (johtajan, esihenkilön tai asiantuntijan) ammatti-identiteettiäsi, kaivaa uudelleen esiin motivaatiosi, löytää toimijuutesi, purkaa työhön liittyvää mielen kuormitusta tai ymmärtää erilaisten tapahtumien ja kokemusten merkitystä ja niistä saatavia oppeja.

Esihenkilövalmennus on hyödyllisintä silloin, kun haluat kehittyä vuorovaikutustaidoissasi, tiimityön rakentamisessa ja tavoitteellisessa suorituksen johtamisessa suorien alaistesi suhteen.

Johdon valmennus on hyödyllisintä silloin, kun sinulla on vastuullasi kokonaisuus, jonka tavoitteellisesta ja tasapainoisesta johtamisesta haluat saada paremman kokonaiskuvan sekä tunnistaa parhaiten juuri omaan käyttöösi ja tavoitteisiisi soveltuvia työkaluja ja toimintamalleja.

Käytännössä sanasto on osin päällekkäistä, ja ohjausprosessin alussa kartoitamme (veloituksettoman) alkukeskustelun kautta paitsi käytännön tavoitteita, myös sitä, millä ”filosofialla” tavoitteisiin parhaiten päästäisiin.

Tietyn ohjausmallin valitseminen ei sulje pois joustavaa liikkumista muiden mallien suuntaan, mutta sekä ohjaajan että ohjattavan on oltava yhdessä tietoisia siitä, missä kehyksessä kulloinkin liikutaan. Näin siksi, että molempien roolit ovat eri ohjauskehyksissä erilaiset.

Teppo Nurminen, Sensemaker